Aaarg, minun täytyy myöntää että taidan olla aika kateellinen ihminen. Kadehdin eniten niitä joilla on kyky pitää elämä ainakin ulkopuolelta kasassa ja niin puhtoisen näköisenä. Tuntuu että toiset ihmiset on hyviä kaikessa mihin ryhtyy. Itseasiassa  aika kauan luulin itsekkin olevani ainakin keskinkertainen jollen nyt vähän tyhjästi sanotusti HYVÄ oikeastaan kaikessa mutta sitten putosin kovaa ja korkealta. Näin kirkasta valoa ja ymmärsin sen karun totuuden että saatan omistaa luonteenpiirteitä jotka kahlitsee minua ja estää olemasta hyvä ihan missä vain.Tunsin itseni hieman typeräksi... Minun päähäni on taottu pienestä pitäen ajatusta siitä että kun vain harjoittelee tarpeeksi voi olla hyvä ihan missä vain, että mitään rajoituksia ei oikeasti ole ja kaikki on vain kiinni omasta tahdosta. Entä jos ei ole hyvä tahtomisessa? Kuulostaa hassulta mutta jos ei vain osaa tahtoa tarpeeksi. Onko se sitten elämän halun puutetta. Liian pientä liekkiä tai jotain sinnepäin?
Onko se sitä kun huomaa tehneensä jonkun virheen jossain mutta ei jaksa korjata sitä. Tietää kyllä että jos korjaisin tuon pienen virheen tai epäkohdan olisin itseeni tyytyväinen mutta jokin estää. Mikä piru se on joka jumittaa mieltä ja tahtoa?
Eli olen kateellinen ihmisille jotka osaa tahtoa enemmän kuin minä...